Ihmisryhmä, joka tunnustaa jotain oppia tai seuraa jotain johtajaa ja joka noudattaa omia uskonkäsityksiään. Sanaa käytetään kahdesta huomattavasta juutalaisuuden haarasta, fariseuksista ja saddukeuksista. Ei-kristityt sanoivat kristillisyyttä ”lahkoksi” ja ”nasaretilaisten lahkoksi” mahdollisesti siksi, että he katsoivat sen irtautuneen juutalaisuudesta. Aikanaan kristillisessä seurakunnassa muodostui lahkoja. Esimerkiksi Ilmestyskirjassa mainitaan ”Nikolaoksen lahko”. (Ap 5:17; 15:5; 24:5; 28:22; 2Pi 2:1; Il 2:6.)