Jehovan uskollisten palvelijoiden oli elintärkeää nauttia jatkuvasti hengellistä ravintoa, mutta kiellon aikana se oli vaarallista. Noina vuosina monia veljiä ja sisaria pidätettiin ja pantiin vankilaan useita kertoja.

”Kun opin totuuden vuonna 1953, tiesin oikein hyvin, että Jehovan todistajana olin vaarassa tulla pidätetyksi”, kertoo Juanita Borges. ”Juuri niin kävikin. Kun olin marraskuussa 1958 käymässä sisar Eneida Suárezin luona, salainen poliisi ilmestyi paikalle ja väitti meidän pitävän kokousta. Meidät tuomittiin kolmeksi kuukaudeksi vankilaan, ja kumpikin joutui maksamaan sakkoa sata pesoa eli noin sata [Yhdysvaltain] dollaria.”

Viranomaiset tekivät kaikkensa estääkseen todistajia kokoontumasta yhteen, mutta veljet eivät antaneet periksi. Heidän täytyi kuitenkin olla ”varovaisia kuin käärmeet ja silti viattomia kuin kyyhkyset”  (Matt. 10:16). Andrea Almánzar muistelee: ”Meidän piti saapua kokouksiin eri aikoina. Lähdimme kotiin usein vasta iltamyöhällä, koska meidän täytyi porrastaa lähdöt, jottemme olisi herättäneet epäilyksiä.”

Jeremías Glass syntyi, kun hänen isänsä León oli vankilassa, ja vuonna 1957 hän aloitti kenttäpalveluksen seitsemänvuotiaana. Hän muistaa kotonaan pidetyt salaiset kokoukset ja niihin liittyvät varotoimet. Hän selittää: ”Kaikki läsnäolijat saivat pahvinpalasen, jossa oleva numero osoitti lähtöjärjestyksen. Kun kokous päättyi, isä käski minun tarkastaa ovella pahvinpalasten numerot ja huolehtia siitä, että paikalla olevat lähtivät ulos kaksittain eri suuntiin.”

Varovaisuutta noudatettiin myös järjestämällä kokoukset sellaisina ajankohtina, jolloin kiinni jäämisen riski oli pienempi. Mercedes García oppi totuuden enoltaan Pablo Gonzálezilta. Hän oli vasta seitsemänvuotias, kun hänen äitinsä kuoli, ja koska isä oli vankilassa, hän jäi yhdeksän sisaruksensa kanssa yksin. Vuonna 1959 hän kävi kasteella yhdeksänvuotiaana. Koska ei haluttu herättää huomiota, kastepuhe pidettiin erään veljen luona puoli neljältä aamuyöllä. Kaste järjestettiin pääkaupungin läpi virtaavalla Ozamajoella. Mercedes muistelee: ”Puoli kuuden aikaan olimme jo menossa kotiin, kun muut vasta heräilivät.”