Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Sierra Leone: Crystal saa apua

SAARNAAMIS- JA OPETUSTYÖTÄ KAUTTA MAAILMAN

Afrikka

Afrikka
  • MAITA 58

  • ASUKKAITA 1 109 511 431

  • JULISTAJIA 1 538 897

  • RAAMATUNTUTKISTELUJA 4 089 110

Hän rukoili että löytäisi kuuroja

Sierra Leonessa eräs Crystal-niminen lähetystyöntekijä, joka palvelee viittomakielisellä alueella, rukoili aamulla ennen kentälle lähtöä, että hän löytäisi alueeltaan kuuroja. Kun hän sitten samana aamuna oli etsimässä henkilöä, jonka luokse halusi tehdä uusintakäynnin, hän kulki eri reittiä kuin tavallisesti. Hän kysyi ihmisiltä, asuiko naapurustossa ketään kuuroa, ja he ohjasivat hänet erääseen taloon. Siellä Crystal tapasi ystävällisen nuoren naisen, joka suhtautui myönteisesti siihen, mitä Crystal kertoi, ja hän innostui ajatuksesta tulla viittomakieliseen kokoukseen. Naapuruston asukkaat kysyivät Crystalilta, haluaisiko hän tavata toisenkin kuuron. Tämän ansiosta hän löysi vielä toisen nöyrän ihmisen, joka etsi totuutta. Crystal ei ollut koskaan aiemmin tavannut näitä kahta kuuroa, vaikka oli työskennellyt tuolla kadulla ennenkin. Hän on varma siitä, ettei hän olisi tavannut noita kiinnostuneita ilman Jehovan apua.

”Tämä puhe oli tarkoitettu minulle!”

Liberiassa asuva Emmanuel oli eräänä viikonloppuna ajamassa valtakunnansalille kokoukseen. Hän näki tien sivussa hyvin pukeutuneen nuoren miehen, joka oli selvästi poissa tolaltaan. Emmanuel pysäytti autonsa kysyäkseen, voisiko hän auttaa jotenkin. Miehen nimi oli Moses. Moses kertoi, että kaikki hänen rahansa oli varastettu edellisiltana. Hän oli niin järkyttynyt, että aikoi tappaa itsensä. Emmanuel kuunteli häntä ja ehdotti sitten myötätuntoisesti: ”Lähtisitkö kanssani valtakunnansalille?” He menivät salille yhdessä. Se mitä Moses kuuli kokouksessa, sai hänet liikuttumaan kyyneliin. Yleisöesitelmän jälkeen Moses huudahti: ”Tämä puhe oli tarkoitettu minulle! Jehovan todistajat ovat kerrassaan ainutlaatuisia.” Kokouksen päätyttyä hänelle tarjottiin raamatuntutkistelua, ja hän otti sen vastaan. Nyt hän käy säännöllisesti kokouksissa.

”Minä en ole pakana”

Aminata on 15-vuotias tyttö, joka asuu Guinea-Bissaussa. Kun Aminata oli 13-vuotias, hänen kuvaamataidonopettajansa pyysi luokan oppilaita piirtämään naamioita ja muita paikallisiin karnevaaleihin liittyviä asioita. Aminata kuitenkin piirsi maiseman, jossa oli eläimiä ja kasveja, ja kirjoitti sitten piirustukseensa sanan ”paratiisi”. Kun opettaja keräsi valmiit työt, hän sanoi Aminatalle, että tämän piirustus ei ollut tehtävänannon mukainen ja että Aminata saisi tehtävästä hylätyn arvosanan. Oppitunnin jälkeen Aminata meni opettajan luo ja kysyi häneltä: ”Ketkä alun perin juhlivat karnevaaleja?”

”Pakanat”, vastasi opettaja.

Guinea-Bissau: Aminata piirtää paratiisin

Aminata sanoi: ”Minä en ole pakana enkä siksi osallistu tällaisiin juhliin. Minä uskon, että Jumala muuttaa pian koko maapallon paratiisiksi. Siksi halusin piirtää paratiisin.” Opettaja lupasi, että Aminata saisi uusia tehtävän, ja tällä kertaa hän sai vastata kirjallisesti 20 kysymykseen. Miten Aminata pärjäsi? Hän sai 18 oikein!

Niin monet tulivat!

Eräässä pienessä kylässä Malawissa toimii erillään oleva seitsemän julistajan ryhmä. He pitävät kokouksia yksinkertaisen katoksen alla, joka on koottu paaluista, heinästä ja ruokomatoista. Kierrosvalvojan vierailun kannustamana julistajat kutsuivat innokkaasti alueensa ihmisiä Jeesuksen kuoleman muistojuhlaan. Muistonviettopuhe pidettiin katosta riippuvien öljylamppujen valossa. Puhuja pystyi hädin tuskin liikkumaan, koska paikalla oli niin paljon kiinnostuneita. Kuvittele, miten iloisia nuo seitsemän julistajaa olivat kuullessaan, että muistonvietossa oli läsnä 120 henkeä!

Malawi: Muistonvietossa oli läsnä 120 henkeä

Kirjanen auttoi avioliitossa

Julkisen todistamisen erikoisohjelma saa usein aikaan tuloksia, jotka eivät näy saman tien. Togon pääkaupungissa Loméssa eräs nainen lähestyi epäröiden kirjallisuuden esittelypistettä ja otti kirjasen Onnellinen perhe – miten? Todistajat keskustelivat hänen kanssaan lyhyesti Efesolaiskirjeen 5:3:sta, minkä jälkeen he vaihtoivat puhelinnumeroita. Kaksi viikkoa myöhemmin nainen soitti ja sanoi: ”En oikeastaan ole pitänyt Jehovan todistajista. Siitä huolimatta luin ottamani kirjasen, ja se on mahtava. Se on jo nyt auttanut minua selvittämään ongelmia, joita minulla on ollut avioliitossani. Olen myös voinut auttaa kahta muuta pariskuntaa. Näkemykseni Jehovan todistajista oli aivan väärä. Voisitteko tulla tutkimaan Raamattua kanssani?” Myös toinen pariskunnista, joita hän oli auttanut, alkoi tutkia Raamattua.

Hän halusi auttaa käännöstyössä

Ankasie on pieni kaupunki Ghanassa. Pääkadun varrella on vain muutama kauppias kojuineen. Joka maanantai julistajat kuitenkin pystyttävät kadulle julkisen todistamisen esittelypisteen. Erään kerran todistaja nimeltä Samuel tapasi esittelypisteellä Enoch-nimisen miehen ja antoi hänelle kirjasen Kuuntele Jumalaa. Enoch kysyi Samuelilta, oliko tällä kirjallisuutta kusaalin kielellä.

Ghana: Enoch käänsi kirjasen kusaalin kielelle

Samuel vastasi: ”Ei valitettavasti ole. Mutta meillä olisi kirjasia frafraksi.” Frafra on kusaalin sukukieli. Myöhemmin Enoch tuli pyytämään julkaisuja, koska hän oli matkustamassa kotiseudulleen kauas pohjoiseen ja halusi viedä niitä sukulaisilleen.

Palattuaan Ankasieen Enoch toi Samuelille muutamia papereita. Enoch oli kääntänyt Kuuntele Jumalaa -kirjasen kusaaliksi! Hän käy nyt kokouksissa ja tutkii Raamattua säännöllisesti.