Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Miksi me aina riitelemme?

Miksi me aina riitelemme?

Nuoret kysyvät:

Miksi me aina riitelemme?

Alla on kuvailtu tilanne, jossa Rachel vaikuttaa riidan puhkeamiseen kolmella tavalla. Huomaatko, mitkä ne ovat? Kirjoita vastauksesi kohtiin 1–3 ja tarkista ne sitten kirjoituksen lopussa olevasta tekstiruudusta ”Vastaukset”.

On keskiviikkoilta. 17-vuotias Rachel on tehnyt kotiaskareensa ja on vihdoin valmis viettämään ansaittua lepohetkeä. Hän avaa television ja lysähtää lempituoliinsa.

Siinä samassa äiti ilmestyy ovelle tyytymättömän näköisenä. ”Rachel! Miksi tuhlaat aikaasi television katseluun, kun sinun pitäisi auttaa siskoasi kotiläksyissä? Et koskaan tee, mitä käsketään!”

”Taas se alkaa”, Rachel mutisee sen verran kovaa, että sen voi kuulla.

Äiti kumartuu eteenpäin. ”Mitä tuli sanottua?”

”Ei mitään”, Rachel sanoo huokaisten ja silmiään pyöritellen.

Nyt äiti on tosi vihainen. ”Minulle et puhu tuohon sävyyn!” hän sanoo.

”Mihin sävyyn sinä sitten puhut minulle?” Rachel iskee takaisin.

Lepohetki on ohi – ja taas riidellään.

1. ․․․․․

2. ․․․․․

3. ․․․․․

TUNTUUKO edellä kuvailtu tilanne tutulta? Oletteko sinä ja vanhempasi yhtenään napit vastakkain? Siinä tapauksessa pohdi tilannetta hetkisen. Mitä riitanne useimmiten koskevat? Valitse seuraavista sopivat vaihtoehdot.

◯ Asenne

◯ Kotityöt

◯ Pukeutuminen

◯ Kotiintuloajat

◯ Ajanviete

◯ Ystävät

◯ Vastakkainen sukupuoli

◯ Muu ․․․․․

Olipa riidan aihe mikä tahansa, kiistely aiheuttaa stressiä sekä sinulle että vanhemmillesi. Voisit tietysti vain hillitä kielesi ja teeskennellä olevasi kaikesta samaa mieltä heidän kanssaan. Jumala ei kuitenkaan odota sinun toimivan näin. Raamattu kyllä käskee sinua ”kunnioittamaan isääsi ja äitiäsi” (Efesolaisille 6:2, 3). Mutta toisaalta se myös kannustaa kehittämään ”ajattelukykyä” ja käyttämään ”järjenkykyjä” (Sananlaskut 1:1–4; Roomalaisille 12:1). Kun teet näin, sinulla on väkisinkin voimakkaita näkemyksiä, jotka voivat toisinaan poiketa vanhempiesi näkemyksistä. Perheissä, joissa sovelletaan Raamatun periaatteita, vanhemmat ja lapset voivat kuitenkin kommunikoida rauhallisesti, myös ollessaan jostakin eri mieltä (Kolossalaisille 3:13).

Miten oman mielipiteensä voi ilmaista niin, ettei normaali keskustelu puhkea ilmiriidaksi? On helppo sanoa, että se on vanhempien ongelma, juuri hehän ovat aina kimpussasi! Mutta mietihän, miten paljon pystyt todellisuudessa hallitsemaan toisia, vanhempasi mukaan lukien? Loppujen lopuksi voit muuttaa ainoastaan itseäsi. Lohduttavaa on se, että jos omalta osaltasi pyrit lievittämään jännitystä, vanhempasi pysyvät todennäköisemmin rauhallisina ja kuuntelevat sinua.

Mitä siis itse voit tehdä pannaksesi pisteen riitelylle? Sovella seuraavia ehdotuksia, niin voit yllättää vanhempasi – ja itsesi – uusilla keskustelutaidoillasi.

(Ehdotus: Pane merkki niiden ehdotusten kohdalle, joiden hyväksi sinun on työskenneltävä.)

Mieti ennen kuin vastaat. Raamatussa sanotaan: ”Hyvä ihminen ajattelee ennen kuin vastaa.” (Sananlaskut 15:28, Today’s English Version.) Kun tunnet, että sinua vastaan hyökätään, älä töksäytä ensimmäistä mieleesi tulevaa ajatusta. Oletetaan vaikka, että äitisi sanoo: ”Mikset ole tiskannut? Et ikinä tee, mitä käsketään!” Hetken mielijohteesta saattaisit vastata: ”Pitääkö aina nalkuttaa?” Käytä sen sijaan ajattelukykyäsi ja yritä nähdä äitisi sanojen takana olevat tunteet. Yleensä ilmauksia ”aina” ja ”ei koskaan” ei pidä ottaa kirjaimellisesti. Ne kertovat silti jotain toisen tunteista. Mitä esimerkiksi?

Ehkäpä äitisi on turhautunut ja hänestä tuntuu, että liian monet kotityöt jäävät hänen harteilleen. Kenties hän haluaa vain tuntea sinun tukevan häntä. Tai voisiko rehellisesti ajatellen olla niin, että sinulla on ollut tapana laistaa kotitöistä? Joka tapauksessa vastaus ”Pitääkö aina nalkuttaa?” ei johda mihinkään, paitsi ehkä riitaan. Mitä jos siksi tyynnyttelisit äitiäsi sanomalla vaikkapa: ”Ymmärrän, että sinua harmittaa. Taidan pestä ne astiat saman tien.” Varoituksen sana: älä ole sarkastinen. Empaattinen vastaus lievittää jännitystä todennäköisemmin.

Mikä isäsi tai äitisi huomautus voi ärsyttää sinua, jos annat itsesi ärsyyntyä?

․․․․․

Millainen empaattinen vastaus ottaisi huomioon sanojen takana olevat tunteet?

․․․․․

Puhu kunnioittavasti. Michelle on oppinut kokemuksesta, kuinka tärkeää hänen on kiinnittää huomiota siihen, miten hän puhuu äidilleen. Hän sanoo: ”Onpa ongelma mikä tahansa, äiti ei koskaan pidä äänensävystäni.” Jos näin käy usein sinulle, opettele puhumaan rauhallisesti ja hitaasti ja vältä pyörittelemästä silmiäsi tai osoittamasta muulla tavoin ärtymystäsi (Sananlaskut 30:17). Jos sinusta tuntuu, että itsehillintäsi on pettämässä, esitä Jumalalle lyhyt, äänetön rukous (Nehemia 2:4). Tavoitteenasi ei tietenkään ole saada Jumalan avulla isää tai äitiä pois kimpustasi, vaan säilyttää itsehillintä, jottei tilanne kiristy entisestään (Jaakobin kirje 1:26).

Millaisia sanallisia ja sanattomia viestejä sinun olisi hyvä välttää?

Sanat:

․․․․․

Eleet ja ilmeet:

․․․․․

Kuuntele. Raamatussa sanotaan: ”Liikaa puhuva tulee puhuneeksi sopimattomia.” (Sananlaskut 10:19, Contemporary English Version.) Muista siis antaa isälle tai äidille suunvuoro ja kuuntele keskittyneesti, mitä hän sanoo. Keskeytä musiikin kuuntelu, pane kirja tai lehti syrjään ja katso häntä silmiin. Älä keskeytä esittääksesi puolusteluja. Keskity kuuntelemaan. Myöhemmin, kun hän on sanonut sanottavansa, sinulla on yllin kyllin tilaisuuksia esittää kysymyksiä tai selittää näkökantaasi. Jos jääräpäisesti yrität tuoda esiin omia näkemyksiäsi tuolla hetkellä, saatat vain pahentaa tilannetta. Vaikka sinulla olisi vielä sanottavaa, juuri nyt on luultavasti ”aika pysyä hiljaa” (Saarnaaja 3:7).

Ole valmis pyytämään anteeksi. On aina sopivaa pyytää anteeksi sitä, että on jotenkin vaikuttanut yhteenoton syntymiseen (Roomalaisille 14:19). Voit ilmaista olevasi pahoillasi jopa siitä, että riitaa ylipäätään on. Jos tätä on vaikea tehdä kasvotusten, yritä ilmaista tunteesi kirjoittamalla. Sen jälkeen ikään kuin ”kulje ylimääräinen kilometri” välttämällä vastaisuudessa käytöstä, joka osaltaan vaikutti riidan syntyyn (Matteus 5:41). Jos syynä on ollut esimerkiksi jonkin kotityön laiminlyönti, voisitko yllättää vanhempasi huolehtimalla tuosta tehtävästä? Vaikket pitäisikään siitä, eikö ole parempi hoitaa se kuin kohdata laiminlyönnin seuraukset? (Matteus 21:28–31.)

Loppujen lopuksi ristiriitojen ratkominen tai niiden ehkäiseminen helpottaa omaa elämääsi. Raamatussakin sanotaan, että ”rakkaudellisen huomaavainen – – kohtelee palkitsevasti omaa sieluaan” (Sananlaskut 11:17). Mieti sen vuoksi, mitä hyötyä sinulle itsellesi on siitä, että pyrit omalta osaltasi lievittämään jännitystä sinun ja vanhempiesi välillä.

Onnellisissakin perheissä on erimielisyyksiä, mutta ne osataan ratkoa rakentavasti. Harjoittele tässä kirjoituksessa kuvailtuja taitoja, niin voit huomata, että pystyt puhumaan vanhempiesi kanssa jopa vaikeista asioista – riitelemättä.

Lisää Nuoret kysyvät -palstan kirjoituksia verkko-osoitteessa www.watchtower.org/ypfi

MIETITTÄVÄKSI

● Miksi jotkut nuoret pitävät riitelyä hyvänä asiana?

● Miksi Jehova pitää riidanhaluista ihmistä tyhmänä? (Sananlaskut 20:3.)

[Tekstiruutu/Kuvat s. 27]

MITÄ JOTKUT NUORET SANOVAT

”Minun oli tajuttava, että vaikka teen ansiotyötä ja hankin oman toimeentuloni, asun yhä äidin luona, ja siksi minun on kuunneltava häntä. Hän on huolehtinut minusta monia vuosia, joten ymmärrän täysin, että hän valvoo esimerkiksi kotiintuloaikojani.”

”Jos vanhempani ja minä olemme jostain eri mieltä, rukoilemme asian johdosta, etsimme siihen liittyvää aineistoa ja sitten keskustelemme siitä. Näin pääsemme aina yhteisymmärrykseen. Kun Jehova on mukana, asiat lopulta aina järjestyvät.”

[Kuvat]

Daniel

Cameron

[Tekstiruutu s. 29]

VASTAUKSET

1. Sarkasmi (”Taas se alkaa”) pelkästään lisäsi äidin turhautuneisuutta.

2. Rachelin ilmeet (silmien pyörittely) tiesivät lisää ikävyyksiä.

3. Nokkava vastaus (”Mihin sävyyn sinä sitten puhut minulle?”) kostautuu lähes aina.

[Tekstiruutu s. 29]

VANHEMMILLE

Kun mietit kirjoituksen alussa kuvailtua tilannetta, huomaatko, mitä sellaista Rachelin äiti teki, mikä oli omiaan synnyttämään riitaa? Miten voit välttää joutumasta sanaharkkaan lapsesi kanssa? Seuraavassa on joitakin seikkoja, jotka kannattaa pitää mielessä.

Vältä yleistyksiä, kuten ”aina sinä. . .” tai ”sinä et koskaan. . .”, sillä ne saavat toisen vain puolustuskannalle. Sitä paitsi ne ovat luultavasti liioiteltuja, ja lapsesi tietää sen. Hän voi olla selvillä myös siitä, että yleistykset johtuvat pikemminkin omasta suuttumuksestasi kuin hänen vastuuttomuudestaan.

Sen sijaan että esittäisit suorasukaisia huomautuksia syyttävään sävyyn, yritä kertoa lapselle, miten hänen toimintansa vaikuttaa sinuun. Voisit esimerkiksi sanoa: ”Kun sinä. . ., minusta tuntuu. . .” Usko tai älä, syvällä sisimmässään nuori pitää tunteitasi tärkeinä. Kun kerrot hänelle, miltä sinusta tuntuu, hän on todennäköisemmin halukas yhteistoimintaan.

Niin vaikeaa kuin se ehkä onkin, odota siihen asti, kun tunteesi ovat hallinnassa (Sananlaskut 10:19). Jos riidanaiheena ovat kotityöt, keskustele niistä lapsen kanssa. Pankaa paperille, mitä nimenomaista hänen odotetaan tekevän, ja jos on tarpeen, sopikaa, mitä tehtävien laiminlyönnistä seuraa. Kuuntele kärsivällisesti, kun lapsi kertoo oman näkemyksensä, vaikka se olisikin sinun mielestäsi väärä. Kuuleva korva, pikemmin kuin läksytys, saa useimmat nuoret ilmaisemaan vastakaikua.

Älä päättele hätäisesti, että maailman kapinahenki on saanut nuoren otteeseensa, sillä suuri osa siitä, mitä näet, kuuluu lapsen luonnolliseen kehitykseen. Hän esittää vastalauseen ehkä vain osoittaakseen, että hän on aikuistumassa. Vastusta houkutusta ryhtyä väittelemään. On hyvä muistaa, että se, miten suhtaudut ärsyttävään tilanteeseen, on nuorelle opiksi. Harjoita kärsivällisyyttä ja pitkämielisyyttä, niin annat lapsellesi oivallisen mallin jäljiteltäväksi (Galatalaisille 5:22, 23).

[Kuva s. 28]

Vanhempien kanssa riitely on kuin juoksemista juoksumatolla: energiaa kuluu mutta eteenpäin ei päästä.