Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

APUA PERHEILLE | LASTENKASVATUS

Kun lapsi kysyy kuolemasta

Kun lapsi kysyy kuolemasta

HAASTE

Kuusivuotias lapsesi kysyy sinulta: ”Kuoletko sinäkin joskus?” Säikähtäneenä hänen kysymyksestään mietit: Onko hän riittävän vanha ymmärtämään vastauksen? Miten hänelle voisi puhua kuolemasta?

MITÄ SINUN OLISI HYVÄ TIETÄÄ?

Lapset ajattelevat kuolemaa. Joskus jopa heidän leikeissään joku voi tekeytyä kuolleeksi. Siksi kuolemasta puhumista ei tulisi karttaa, eikä sitä koskeviin lapsen kysymyksiin tulisi suhtautua torjuvasti. Se, että kuolemasta puhutaan avoimesti, auttaa lasta selviytymään jonkun läheisen menetyksestä.

Kuolemasta puhuminen ei synnytä lapsen mielessä synkkiä ajatuksia. Pikemminkin se auttaa lievittämään pelkoja. Joitakin väärinkäsityksiä voi kuitenkin olla syytä korjata. Esimerkiksi joidenkin asiantuntijoiden mukaan monet alle kuusivuotiaat lapset eivät pidä kuolemaa lopullisena. Heidän leikeissään joku lapsi voi olla yhtenä hetkenä ”kuollut” ja toisena ”elossa”.

Hieman vanhempana lapsi alkaa kuitenkin ymmärtää kuoleman vakavuuden. Se voi herättää hänen mielessään kysymyksiä, huolenaiheita tai jopa pelkoja, etenkin jos joku läheinen on kuollut. Siksi hänen kanssaan on erittäin tärkeää puhua aiheesta. Mielenterveysalan ammattilainen Marion Haza sanoo: ”Lapselle kehittyy kuolemaan liittyviä pelkoja, jos hänestä tuntuu, ettei hän saa puhua siitä kotona.”

Siitä, mitä sanoa, ei tarvitse olla kovin huolissaan. Erään tutkimuksen mukaan lapset haluavat vain ”kuulla totuuden, joka esitetään lempeästi”. Voit luottaa siihen, että lapsi ei yleensä kysy jotain, jos hän ei ole valmis kuulemaan vastausta.

MITÄ VOIT TEHDÄ?

Tartu tilaisuuksiin puhua kuolemasta. Jos lapsi näkee tien varressa kuolleen linnun tai jos lemmikkieläin kuolee, esitä hänelle yksinkertaisia kysymyksiä, jotka kannustavat häntä puhumaan. Voisit kysyä: ”Kärsiikö kuollut eläin? Onko sillä kylmä tai nälkä? Mistä tiedät, että eläin tai ihminen on kuollut?” (Raamatun periaate: Saarnaaja 3:1, 7.)

Älä salaa totuutta. Kun joku tuttava tai sukulainen on kuollut, vältä hämmentäviä kiertoilmauksia, kuten ”hän on mennyt pois”. Lapsi voi virheellisesti päätellä, että kuollut palaa pian takaisin. Kerro asia yksinkertaisesti ja suoraan. Esimerkiksi voisit sanoa: ”Kun isoäiti kuoli, hänen ruumiinsa lakkasi toimimasta. Emme pysty puhumaan hänelle mutta emme milloinkaan unohda häntä.” (Raamatun periaate: Efesolaisille 4:25.)

Pieni lapsi voi luulla, että kuolema tarttuu, joten vakuuta hänelle, että hän on turvassa.

Rauhoita lasta. Lapsi voisi luulla, että hänen tekonsa tai ajatuksensa aiheuttivat jonkun kuoleman. Sen sijaan että vain sanoisit, ettei vika ole hänen, voisit kysyä, miksi hän ajattelee olevansa syyllinen. Kuuntele huolellisesti äläkä vähättele hänen tunteitaan. Pieni lapsi voi myös luulla, että kuolema tarttuu, joten vakuuta hänelle, että hän on turvassa.

Kannusta lasta puhumaan. Puhu vapaasti kuolleista läheisistänne, myös sukulaisista, joita lapsesi ei ole koskaan tavannut. Voisit muistella lämpimästi tätiä, setää tai isovanhempia ja kertoa heistä hauskoja juttuja. Kun puhut heistä avoimesti, autat lasta ymmärtämään, ettei hänen tarvitse välttää heistä puhumista tai heidän ajattelemistaan. Älä toisaalta pakota lasta puhumaan. Voit aina palata aiheeseen myöhemmin, kun hetki tuntuu oikealta. (Raamatun periaate: Sananlaskut 20:5.)

Kirjan Opimme Suurelta Opettajalta luvut 34 ja 35 voivat auttaa lapsia oppimaan, mitä Raamattu sanoo kuolemasta. Ks. JULKAISUT > KIRJAT & KIRJASET.