Jehova antoi Hesekielille toivon sanoman, jossa luvattiin, että Israelin kansasta tulisi yhtenäinen sen palattua Luvattuun maahan. Tässä sanomassa ennustettiin myös se, miten Jumalan kansasta tulisi yhtenäinen viimeisinä päivinä.

Jehova käski profeettansa Hesekielin kirjoittaa kahteen sauvaan. Toiseen niistä hänen piti kirjoittaa: ”Juudalle ja hänen tovereilleen Israelin pojille” ja toiseen: ”Efraimin sauva, Joosefille ja kaikelle Israelin huoneelle, hänen tovereilleen.” Näiden kahden sauvan oli määrä tulla Hesekielin kädessä vain ”yhdeksi sauvaksi”. (Hes. 37:15–17.)

Mitä ilmaus ”Efraim” edustaa? Pohjoisen kymmenen heimon valtakunnan ensimmäinen kuningas Jerobeam oli  Efraimin heimosta, josta oli tullut hallitseva heimo (5. Moos. 33:13, 17; 1. Kun. 11:26). Tämä heimo polveutui Joosefin pojasta Efraimista (4. Moos. 1:32, 33). Joosef oli saanut erikoissiunauksen isältään Jaakobilta. Siksi oli sopivaa, että kymmenen heimon valtakuntaa edustavaa sauvaa kutsuttiin ”Efraimin sauvaksi”. Hesekielin kirjoittaessa muistiin profetian kahdesta sauvasta oli kulunut jo kauan siitä, kun assyrialaiset veivät Israelin pohjoisen valtakunnan asukkaat vankeuteen vuonna 740 eaa. (2. Kun. 17:6). Niinpä suurin osa noista israelilaisista oli tuolloin hajallaan eri puolilla Babylonian valtakuntaa, joka oli syrjäyttänyt Assyrian maailmanvallan.

Vuonna 607 eaa. eteläinen kahden heimon valtakunta ja kenties ne, jotka olivat jääneet jäljelle pohjoisesta valtakunnasta, vietiin pakkosiirtolaisuuteen Babyloniin. Juudan sukuhaaran kuninkaat olivat hallinneet näitä kahta heimoa, ja papisto toimi niiden yhteydessä, sillä papit palvelivat Jerusalemin temppelissä (2. Aik. 11:13, 14; 34:30). Siksi sauva, johon oli kirjoitettu ”Juudalle”, edusti sopivasti kahden heimon valtakuntaa.

Milloin nämä kaksi kuvaannollista sauvaa liitettiin yhteen? Se tapahtui vuonna 537 eaa., kun israelilaiset palasivat Jerusalemiin rakentamaan uudelleen temppeliä. Kahden heimon valtakunnan ja kymmenen heimon valtakunnan edustajia palasi yhdessä pakkosiirtolaisuudesta. Israelin poikien välillä ei ollut enää jakaumaa. (Hes. 37:21, 22.) Jälleen kerran israelilaiset palvoivat Jehovaa yksimielisesti, sovinnossa. Tämän olivat ennustaneet myös profeetat Jesaja ja Jeremia. (Jes. 11:12, 13; Jer. 31:1, 6, 31.)

Mikä puhdasta palvontaa koskeva tärkeä totuus tässä profetiassa korostuu? Se että Jehova saa palvojansa ”tulemaan yhdeksi” (Hes. 37:18, 19). Onko tämä lupaus yksimielisyydestä toteutunut meidän aikanamme? Kyllä on. Tämä profetia alkoi täyttyä vuonna 1919, kun Jumalan kansa järjestettiin vähitellen uudelleen ja yhdistettiin jälleen. Saatanan yritykset aiheuttaa heidän välilleen pysyvä jakauma oli tehty tyhjäksi.

Tuolloin suurimmalla osalla niistä, jotka saatettiin ykseyteen, oli toivo palvella kuninkaina ja pappeina taivaassa Jeesuksen kanssa (Ilm. 20:6). He olivat kuvaannollisessa mielessä kuin Juudan sauva. Ajan mittaan noihin hengellisiin juutalaisiin alkoi kuitenkin liittyä yhä enemmän niitä, joilla oli maallinen toivo (Sak. 8:23). Nämä olivat kuin Joosefin sauva, eikä näillä ollut toivoa hallita Kristuksen kanssa.

Nykyään molemmat ryhmät palvelevat yksimielisesti Jehovan kansana ja heillä on yksi Kuningas, Jeesus Kristus, jota sanotaan profeetallisesti ”palvelijakseni Daavidiksi” (Hes. 37:24, 25). Jeesus rukoili seuraajiensa puolesta: ”Jotta he olisivat kaikki yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minun yhteydessäni ja minä sinun yhteydessäsi.” * (Joh. 17:20, 21.) Jeesus myös ennusti, että hänen voideltujen seuraajiensa pienestä laumasta ja hänen ”muista lampaistaan” tulisi ”yksi lauma”. He kaikki olisivat ”yhden paimenen” alaisuudessa. (Joh. 10:16.) Miten hyvin Jeesuksen sanat kuvailevatkaan sitä hengellistä yksimielisyyttä, joka Jehovan palvojien keskuudessa nykyään vallitsee, onpa heidän tulevaisuudentoivonsa mikä tahansa!