Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Miksi viettää Herran illallista?

Miksi viettää Herran illallista?

Miksi viettää Herran illallista?

”Minä sain Herralta sen, minkä myös välitin teille.” (1. KORINTTILAISILLE 11:23)

1, 2. Mitä Jeesus teki pesah-iltana vuonna 33?

JEHOVAN ainosyntyinen Poika oli läsnä. Samoin olivat ne 11 miestä, jotka olivat ’pysyneet hänen kanssaan hänen koettelemuksissaan’ (Luukas 22:28). Oli torstai-ilta, 31. maaliskuuta vuonna 33, ja hyvin todennäköisesti täysikuu kaunisti taivaan Jerusalemin yllä. Jeesus Kristus ja hänen apostolinsa olivat juuri saattaneet päätökseen pesahin vieton. Petturi Juudas Iskariot oli lähetetty pois, mutta toisten ei ollut vielä aika lähteä, koska Jeesus oli tekemäisillään jotain äärimmäisen tärkeää. Mitä se oli?

2 Koska evankeliuminkirjoittaja Matteus oli paikalla, annamme hänen kertoa. Hän kirjoitti: ”Jeesus otti leivän, ja esitettyään siunauksen hän taittoi sen ja antoi opetuslapsille ja sanoi: ’Ottakaa, syökää. Tämä tarkoittaa minun ruumistani.’ Hän otti myös maljan, ja esitettyään kiitoksen hän antoi sen heille ja sanoi: ’Juokaa siitä, te kaikki, sillä tämä tarkoittaa minun vertani, ”liiton verta”, joka vuodatetaan monien puolesta syntien anteeksi antamiseksi.’” (Matteus 26:26–28.) Pitikö tämän olla ainutkertainen tapahtuma? Mikä oli sen tarkoitus? Onko sillä mitään merkitystä meille nykyään?

”Tehkää tämä toistuvasti”

3. Miksi sillä, mitä Jeesus teki nisanin 14. päivän iltana vuonna 33, oli suuri merkitys?

3 Se mitä Jeesus Kristus teki nisankuun 14. päivän iltana vuonna 33, ei ollut vain jokin ohimenevä episodi hänen elämässään. Apostoli Paavali käsitteli sitä, kun hän kirjoitti voidelluille kristityille Korinttiin, jossa samaa käytäntöä noudatettiin yhä yli 20 vuotta myöhemmin. Vaikka Paavali ei ollutkaan Jeesuksen ja noiden 11 apostolin kanssa vuonna 33, jotkut apostoleista varmasti kertoivat hänelle tapahtumien kulusta. Lisäksi se ilmeisesti vahvistettiin Paavalille henkeytetyn ilmestyksen välityksellä. Hän sanoi: ”Minä sain Herralta sen, minkä myös välitin teille, että Herra Jeesus sinä yönä, jona hänen oli määrä joutua luovutettavaksi, otti leivän, ja esitettyään kiitoksen hän taittoi sen ja sanoi: ’Tämä tarkoittaa minun ruumistani, joka on teidän puolestanne. Tehkää tämä toistuvasti minun muistokseni.’ Samoin hän menetteli maljankin suhteen nautittuaan illallisen ja sanoi: ’Tämä malja tarkoittaa uutta liittoa minun vereni perusteella. Niin usein kuin sitä juotte, tehkää tämä toistuvasti minun muistokseni.’” (1. Korinttilaisille 11:23–25.)

4. Miksi kristittyjen pitäisi viettää Herran illallista?

4 Evankeliuminkirjoittaja Luukas vahvistaa, että Jeesus käski: ”Tehkää tämä toistuvasti minun muistokseni.” (Luukas 22:19.) Tätä juhlaa sanotaankin usein Kristuksen kuoleman muistonvietoksi. Paavali sanoo sitä myös Herran illalliseksi, joka onkin sopiva nimitys, koska se asetettiin illalla (1. Korinttilaisille 11:20). Kristittyjä käsketään viettämään Herran illallista. Mutta miksi sen vietto pantiin alulle?

Miksi se pantiin alulle?

5, 6. a) Mikä oli yksi syy siihen, että Jeesus pani alulle muistonvieton? b) Mainitse toinen syy, jonka vuoksi Herran illallinen asetettiin.

5 Yksi syy muistonvieton alulle panemiseen liittyy erääseen tarkoitukseen, jota Jeesuksen kuolema palveli. Hän kuoli taivaallisen Isänsä suvereeniuden puolustajana. Näin Kristus todisti, että Saatana Panettelija oli valehtelija, koska tämä oli syyttänyt väärin ihmisten palvelevan Jumalaa vain itsekkäistä vaikuttimista (Job 2:1–5). Kuolemalla uskollisena Jeesus todisti tämän väitteen vääräksi ja ilahdutti Jehovan sydämen (Sananlaskut 27:11).

6 Toiseksi Herran illallinen asetettiin muistuttamaan meitä siitä, että kuolemalla täydellisenä, synnittömänä ihmisenä Jeesus antoi ”sielunsa lunnaiksi vastaamaan monia” (Matteus 20:28). Tehdessään syntiä Jumalaa vastaan ensimmäinen ihminen menetti täydellisen ihmiselämän kaikkine mahdollisuuksineen. Jeesus kuitenkin sanoi: ”Jumala rakasti maailmaa niin paljon, että hän antoi ainosyntyisen Poikansa, jottei kukaan häneen uskova tuhoutuisi, vaan hänellä olisi ikuinen elämä.” (Johannes 3:16.) ”Synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan lahja on ikuinen elämä Kristuksen Jeesuksen, meidän Herramme, välityksellä.” (Roomalaisille 6:23.) Herran illallisen vietto muistuttaa meitä siitä suuresta rakkaudesta, jota sekä Jehova että hänen Poikansa osoittivat Jeesuksen uhrikuoleman yhteydessä. Miten suurta arvostusta meidän pitäisikään tuntea tuon rakkauden vuoksi!

Milloin määrä viettää?

7. Missä mielessä voidellut kristityt ottaisivat osaa muistonviettoon ”usein”?

7 Paavali sanoi Herran illallisesta: ”Niin usein kuin syötte tätä leipää ja juotte tätä maljaa, te julistatte Herran kuolemaa, kunnes hän saapuu.” (1. Korinttilaisille 11:26.) Yksityisten voideltujen kristittyjen oli määrä ottaa osaa muistonvieton vertauskuviin aina kuolemaansa saakka. Näin he julistaisivat toistuvasti Jehova Jumalan ja maailman edessä uskoaan Jeesuksen lunastusuhria koskevaan Jumalan järjestelyyn.

8. Miten pitkään voideltujen oli ryhmänä määrä viettää Herran illallista?

8 Miten pitkään voidellut kristityt ryhmänä viettäisivät Kristuksen kuoleman muistoa? ”Kunnes hän saapuu”, sanoi Paavali. Hän ilmeisesti tarkoitti tällä sitä, että sen viettäminen jatkuisi, kunnes Jeesus saapuisi ottamaan voidellut seuraajansa taivaaseen ylösnousemuksen kautta ’läsnäolonsa’ aikana (1. Tessalonikalaisille 4:14–17). Tämä on sopusoinnussa sen kanssa, mitä Jeesus sanoi 11 uskolliselle apostolille: ”Jos menen ja valmistan teille sijan, niin tulen jälleen ja otan teidät kotiin luokseni, jotta tekin olisitte siellä, missä minä olen.” (Johannes 14:3.)

9. Mitä Markuksen 14:25:ssä olevat Jeesuksen sanat merkitsevät?

9 Asettaessaan muistonvieton Jeesus viittasi viinimaljaan ja sanoi uskollisille apostoleilleen: ”En missään tapauksessa juo enää viiniköynnöksen tuotetta ennen kuin sinä päivänä, jolloin juon sitä uutena Jumalan valtakunnassa.” (Markus 14:25.) Jeesus ei juo taivaassa kirjaimellista viiniä, joten hänellä oli selvästikin mielessä ilo, jota joskus kuvataan viinillä (Psalmit 104:15; Saarnaaja 10:19). Hän ja hänen seuraajansa odottivat tavattoman hartaasti sitä iloista kokemusta, että he saisivat olla yhdessä Valtakunnassa (Roomalaisille 8:23; 2. Korinttilaisille 5:2).

10. Kuinka usein tätä muistojuhlaa pitäisi viettää?

10 Pitäisikö Jeesuksen kuoleman muistoa viettää kuukausittain, viikoittain tai jopa päivittäin? Ei. Jeesus asetti Herran illallisen ja hänet surmattiin pesah-päivänä, jota vietettiin sen ”muistoksi”, että Israel vapautettiin Egyptin orjuudesta vuonna 1513 eaa. (2. Mooseksen kirja 12:14). Pesah oli vain kerran vuodessa, juutalaisen nisankuun 14. päivänä (2. Mooseksen kirja 12:1–6; 3. Mooseksen kirja 23:5). Tämä osoittaa, että Jeesuksen kuoleman muistojuhlaa pitäisi viettää ainoastaan niin usein kuin pesahiakin – vuosittain – ei kuukausittain, viikoittain eikä päivittäin.

11, 12. Mitä historia paljastaa Jeesuksen kuoleman varhaisista muistojuhlista?

11 On siis sopivaa viettää Jeesuksen kuoleman muistojuhlaa vuosittain nisanin 14. päivänä. Eräässä hakuteoksessa sanotaan: ”Vähän-Aasian kristittyjä sanottiin kvartodesimaaneiksi [neljästoistalaisiksi], koska heillä oli tapana viettää pesahia [Herran illallista] aina nisanin 14. päivänä – –. Päivä voi sattua perjantaiksi tai miksi tahansa muuksi viikonpäiväksi.” (The New Schaff-Herzog Encyclopedia of Religious Knowledge, IV osa, s. 44.)

12 Selittäessään 100-luvulla vallinnutta tapaa historioitsija J. L. von Mosheim sanoo, että kvartodesimaanit viettivät Jeesuksen kuoleman muistoa nisanin 14. päivänä, koska ”he pitivät Kristuksen esimerkkiä yhtä sitovana kuin lakia”. Eräs toinen historioitsija sanoo: ”Aasian kvartodesimaanikirkot jatkoivat Jerusalemin kirkon käytäntöä – –. 100-luvulla nämä kirkot viettivät Kristuksen kuoleman aikaansaaman lunastuksen muistojuhlaa pesahinaan 14. nisankuuta.” (Studia Patristica, 1962, V osa, s. 8.)

Leivän merkitys

13. Millaista leipää Jeesus käytti, kun hän asetti Herran illallisen?

13 Asettaessaan muistonvieton Jeesus ”otti leivän, esitti siunauksen, taittoi sen ja antoi [apostoleille]” (Markus 14:22). Tuolloin saatavilla ollut leipä oli samanlaista kuin oli juuri käytetty pesahin aikana (2. Mooseksen kirja 13:6–10). Koska se oli leivottu ilman hapatetta, se oli ohutta ja rapeaa, minkä vuoksi se piti jakaa taittamalla. Kun Jeesus sai ihmeen avulla leivän riittämään tuhansille ihmisille, sekin oli rapeaa, sillä hän taittoi sen, niin että se voitiin jaella (Matteus 14:19; 15:36). Ilmeisesti muistonviettoleivän taittamiseen ei siis liity mitään hengellistä merkitystä.

14. a) Miksi muistonviettoleipä on sopivasti happamatonta? b) Millaista leipää voidaan hankkia tai leipoa käytettäväksi Herran illallisella?

14 Jeesus sanoi leivästä, jota hän käytti asettaessaan muistonvieton: ”Tämä tarkoittaa minun ruumistani, joka on teidän puolestanne.” (1. Korinttilaisille 11:24; Markus 14:22.) Leipä oli sopivasti happamatonta, koska hapate voi tarkoittaa pahuutta, jumalattomuutta tai syntiä (1. Korinttilaisille 5:6–8). Leipä edusti Jeesuksen täydellistä, synnitöntä ihmisruumista, joka oli määrä uhrata lunnaiksi (Heprealaisille 7:26; 10:5–10). Jehovan todistajat pitävät tämän mielessään ja noudattavat Jeesuksen asettamaa mallia käyttämällä muistonvietoissa happamatonta leipää. Joissakin tapauksissa he käyttävät maustamattomia juutalaisia matsa-leipiä, joihin ei ole lisätty mitään ylimääräistä, esimerkiksi sipulia tai munia. Muussa tapauksessa happamaton leipä voidaan tehdä pienestä määrästä kokojyväjauhoja (mikäli mahdollista vehnää), joka sekoitetaan tilkkaseen vettä. Taikina pitäisi kaulita ohueksi, ja se voidaan paistaa ohuelti voidellulla tai leivinpaperilla päällystetyllä uunipellillä, kunnes leipä on kuivaa ja rapeaa.

Viinin merkitys

15. Mitä oli maljassa, jota Kristus käytti asettaessaan kuolemansa muistonvieton?

15 Sen jälkeen kun Jeesus oli tarjonnut happamattoman leivän, hän otti maljan, ”esitti kiitoksen ja antoi sen heille [apostoleille], ja he kaikki joivat siitä”. Jeesus selitti: ”Tämä tarkoittaa minun vertani, ’liiton verta’, joka vuodatetaan monien puolesta.” (Markus 14:23, 24.) Mitä maljassa oli? Käynyttä viiniä, ei käymätöntä rypälemehua. Raamatussa viini ei tarkoita käymätöntä rypälemehua. Tiedämme sen esimerkiksi siitä, että käynyt viini – ei rypälemehu – halkaisisi ”vanhat viinileilit”, kuten Jeesus sanoi. Ja Kristuksen viholliset syyttivät häntä ”viininjuojaksi”. Syytös olisi ollut merkityksetön, jos viini olisi ollut pelkkää rypälemehua. (Matteus 9:17; 11:19.) Pesah-aterialla juotiin viiniä, ja Kristus käytti sitä asettaessaan kuolemansa muistonvieton.

16, 17. Millainen viini sopii muistonviettoon ja miksi?

16 Vain punaviini on sopiva vertauskuva siitä, mitä maljan sisältö edustaa, toisin sanoen Jeesuksen vuodatetusta verestä. Hän itse sanoi: ”Tämä tarkoittaa minun vertani, ’liiton verta’, joka vuodatetaan monien puolesta.” Ja apostoli Pietari kirjoitti: ”Te [voidellut kristityt] tiedätte, ettei teitä vapautettu millään turmeltuvalla, hopealla tai kullalla, esi-isiltänne perinteenä saamastanne hedelmättömästä käyttäytymismuodosta, vaan kallisarvoisella verellä, niin kuin virheettömän ja tahrattoman karitsan, nimittäin Kristuksen.” (1. Pietarin kirje 1:18, 19.)

17 Asettaessaan muistonvieton Jeesus käytti epäilemättä punaista rypäleviiniä. Jotkin nykyiset punaviinit ovat kuitenkin sopimattomia, koska niitä on väkevöity alkoholilla tai brandylla tai niihin on lisätty yrttejä ja mausteita. Jeesuksen veri riitti sellaisenaan, eikä siihen tarvinnut lisätä mitään. Siksi esimerkiksi portviini, sherry ja vermutti eivät olisi sopivia. Muistonviettomaljan pitäisi sisältää makeuttamatonta ja väkevöimätöntä punaviiniä. Siihen käy kotitekoinen, makeuttamaton punainen rypäleviini tai vaikkapa punainen bourgogne ja bordeaux.

18. Miksi Jeesus ei tehnyt muistonviettoleivän ja -viinin yhteydessä ihmettä?

18 Pannessaan alulle tämän aterian Jeesus ei ihmeen avulla muuttanut vertauskuvia kirjaimelliseksi lihakseen ja verekseen. Ihmislihan syöminen ja veren juominen olisi kannibalismia, Jumalan lain rikkomista (1. Mooseksen kirja 9:3, 4; 3. Mooseksen kirja 17:10). Jeesuksella oli edelleen tallella koko liharuumiinsa ja kaikki verensä. Hänen ruumiinsa uhrattiin täydelliseksi uhriksi, ja hänen verensä vuodatettiin seuraavana iltapäivänä, jolloin oli yhä sama juutalaisten päivä, 14. nisankuuta. Siksi muistonviettoleipä ja -viini ovat luonteeltaan vertauskuvallisia ja edustavat Kristuksen lihaa ja verta. *

Muistonvietto – yhteysateria

19. Miksi Herran illallisen vietossa voidaan käyttää useampaa kuin yhtä lautasta ja yhtä maljaa?

19 Asettaessaan muistonvieton Jeesus kehotti uskollisia apostoleitaan juomaan yhteisestä maljasta. Matteuksen evankeliumissa sanotaan: ”[Jeesus] otti myös maljan, ja esitettyään kiitoksen hän antoi sen heille ja sanoi: ’Juokaa siitä, te kaikki.’” (Matteus 26:27.) Ei ollut vaikea tulla toimeen vain yhdellä ”maljalla”, koska ne 11, jotka ottivat tuossa tilaisuudessa osaa siihen, olivat ilmeisesti saman pöydän ympärillä ja saattoivat helposti siirtää tuon maljan toiselta toiselle. Tänä vuonna kokoontuu miljoonia ihmisiä Herran illalliselle Jehovan todistajien yli 94000 seurakunnassa kautta maailman. Kun samana iltana kokoontuu tähän viettoon näin paljon ihmisiä, viiniä ei mitenkään voida panna tarjolle heille kaikille vain yhdestä maljasta. Periaatteessa toimitaan kuitenkin samoin, vaikka suurissa seurakunnissa käytetäänkin useita maljoja, jottei niiden kiertäminen yleisön käsissä veisi kohtuuttoman paljon aikaa. Leipääkin varten voidaan käyttää useampia lautasia. Mikään Raamatussa ei osoita, että maljan tai lasin pitäisi itsessään olla tietyn mallinen. Sen ja lautasen tulee kuitenkin heijastaa tilaisuuden arvokkuutta. Ei ole viisasta kaataa maljaa niin täyteen, että viini on vaarassa läikkyä yli sen kiertäessä.

20, 21. Miksi voimme sanoa, että muistonvietto on yhteysateria?

20 Vaikka useampaa kuin yhtä leipälautasta ja yhtä viinimaljaa voidaan käyttää, muistonvietto on yhteysateria. Muinaisessa Israelissa oli mahdollista tarjota yhteysateria tuomalla jokin eläin Jumalan pyhäkköön, jossa se teurastettiin. Osa eläimestä poltettiin alttarilla, osan sai virantoimituksessa oleva pappi, osan saivat pappeina toimivat Aaronin pojat, ja myös uhrin esittäjä yhdessä huonekuntansa kanssa osallistui ateriaan. (3. Mooseksen kirja 3:1–16; 7:28–36.) Muistonviettokin on yhteysateria, koska osanottajia on useita.

21 Jehova on mukana tällä yhteysaterialla järjestelyn Alkuunpanijana. Jeesus on uhri, ja voidellut kristityt, jotka nauttivat vertauskuvia, osallistuvat myös siihen. Jehovan pöydässä syöminen merkitsee sitä, että osanottajat ovat rauhassa hänen kanssaan. Niinpä Paavali kirjoitti: ”Siunauksen malja, jonka siunaamme, eikö se ole osallisuutta Kristuksen vereen? Leipä, jonka taitamme, eikö se ole osallisuutta Kristuksen ruumiiseen? Koska on yksi leipä, niin me, vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis, sillä me kaikki otamme osaa tuohon yhteen leipään.” (1. Korinttilaisille 10:16, 17.)

22. Mitkä muistonviettoa koskevat kysymykset jäävät harkittaviksemme?

22 Herran illallinen on ainoa uskonnollinen juhla, jota Jehovan todistajat viettävät vuosittain. Tämä on sopivaa, koska Jeesus antoi seuraajilleen käskyn: ”Tehkää tämä toistuvasti minun muistokseni.” Muistonvietto on meille Jeesuksen kuoleman muistojuhla, kuoleman joka korotti Jehovan suvereeniutta. Kuten olemme todenneet, tällä yhteysaterialla leipä merkitsee Kristuksen uhrattua ihmisruumista ja viini hänen vuodatettua vertaan. Hyvin harvat silti ottavat osaa vertauskuvina käytettäviin leipään ja viiniin. Miksi on näin? Onko muistonvietolla todellista merkitystä niille miljoonille ihmisille, jotka eivät ota osaa noihin vertauskuviin? Mitä Herran illallisen pitäisi oikeastaan merkitä sinulle?

[Alaviite]

^ kpl 18 Ks. Jehovan todistajien julkaiseman kirjan Raamatun ymmärtämisen opas 1. osan sivuja 759 ja 760.

Miten vastaat?

• Miksi Jeesus asetti Herran illallisen?

• Miten usein Jeesuksen kuoleman muistoa pitäisi viettää?

• Mikä on happamattoman muistonviettoleivän merkitys?

• Mitä muistonviettoviini edustaa?

[Tutkistelukysymykset]

[Kuva s. 15]

Jeesus pani alulle Herran illallisen