Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Miten selviytyä luonnononnettomuuksista?

Miten selviytyä luonnononnettomuuksista?

Miten yhä yleisemmistä ja tuhoisammista luonnononnettomuuksista voi selviytyä? Seuraavassa joitakin käytännön ehdotuksia.

Pois vaaravyöhykkeeltä.

”Kun onnettomuus uhkaa, viisas väistää, tyhmä kulkee kohti ja saa kolhut”, sanotaan Sananlaskujen 22:3:ssa (Kirkkoraamattu 1992). Tätä järkevää neuvoa voidaan soveltaa luonnonkatastrofeihin. Jos uhkaavasta tulivuorenpurkauksesta, tulvasta tai hirmumyrskystä varoitetaan, on viisasta poistua riskialueelta turvallisempaan paikkaan. Elämä on arvokkaampi kuin koti tai omaisuus.

Jotkut voivat mahdollisesti valita asuinpaikkansa alueelta, jolla katastrofeja ei kovinkaan todennäköisesti satu. Erään asiantuntijalähteen mukaan ”onnettomuusriski on keskittynyt joillekin maantieteellisille alueille. Vain hyvin pienellä osalla maapalloa riski on suurimmillaan, ja useimmat suurimittaiset katastrofit tapahtuvat tulevaisuudessa näillä alueilla.” Tällaisia alueita ovat erityisesti alavat rannikkoseudut ja mannerlaattojen rajakohdat. Jos voit välttää asumasta onnettomuuksille alttiilla alueilla tai muuttaa turvallisempaan paikkaan, riski joutua keskelle luonnonkatastrofia vähenee huomattavasti.

Tee toimintasuunnitelma.

Kaikista varotoimista huolimatta saatat kuitenkin joutua odottamatta onnettomuuden armoille. Silloin on hyödyksi etukäteen laadittu toimintasuunnitelma. Tämä on myös sopusoinnussa edellä lainatun Sananlaskujen 22:3:n kanssa. Oletko pakannut valmiiksi hätätilanteessa hyödylliset tarvikkeet? 1-2-3 of Disaster Education -opas suosittelee ottamaan mukaan seuraavat tarvikkeet: ensiapulaukun, pullotettua vettä, hyvin säilyviä ruokatarvikkeita ja tärkeät asiakirjat. On myös viisasta keskustella perheenä siitä, millaisia onnettomuuksia on odotettavissa ja mitä kussakin tapauksessa voidaan tehdä.

Oletko pakannut valmiiksi hätätilanteessa hyödylliset tarvikkeet?

Säilytä läheinen suhde Jumalaan.

Tästä voi olla apua missä tahansa tilanteessa. Raamatussa Jumalaa sanotaan ”hellän armon Isäksi ja kaiken lohdutuksen Jumalaksi, joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme”. Eräässä toisessa jakeessa häntä kuvaillaan Jumalaksi, ”joka lohduttaa alas painettuja”. (2. Korinttilaisille 1:3, 4; 7:6.)

Jumala on täysin perillä olosuhteista, joita häneen uskovat kohtaavat. Hän on rakastava Jumala, ja hän antaa rohkaisua monin eri tavoin (1. Johanneksen kirje 4:8). Kun rukoilemme Jumalalta vahvistavaa pyhää henkeä, emme ihmettä, voimme saada apua joka tilanteessa. Vastoinkäymisissä pyhä henki voi palauttaa mieleen lohduttavia ja tyynnyttäviä raamatunkohtia, ja Jumalan uskolliset palvelijat voivat tuntea samoin kuin muinaisen Israelin kuningas Daavid, joka sanoi: ”Vaikka vaellan syvän varjon laaksossa, en pelkää mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinun keppisi ja sauvasi lohduttavat minua.” (Psalmit 23:4.)

Kun rukoilemme Jumalalta vahvistavaa pyhää henkeä, emme ihmettä, voimme saada apua joka tilanteessa.

Kristityt auttavat toinen toistaan.

Ensimmäisellä vuosisadalla kristitty profeetta Agabos osoitti, että ”koko asuttuun maahan oli tulossa suuri nälänhätä, joka muuten tulikin Claudiuksen aikana”. Se koetteli ankarasti monia Jeesuksen opetuslapsia Juudeassa. Mitä muualla asuvat opetuslapset tekivät kuultuaan kristittyjen veljiensä ahdingosta? Raamattu kertoo: ”Opetuslapset päättivät, kukin heistä varojensa mukaan, lähettää palveluksena avustusta Juudeassa asuville veljille.” (Apostolien teot 11:28, 29.) He osoittivat rakkautta lähettämällä avustustarvikkeita.

”Tunsin, että minua rakastettiin ja että olin turvassa.”

Nykyään vakavat onnettomuudet herättävät Jumalan palvelijoissa samanlaista vastakaikua. Jehovan todistajat tunnetaan siitä, että he auttavat uskontovereitaan. Esimerkiksi kun Chileä vavisutti voimakas maanjäristys 27. helmikuuta 2010, todistajat ryhtyivät heti toimiin auttaakseen uhreja. Karla, jonka koti tuhoutui tsunamissa, muistelee: ”Oli lohdullista ja rohkaisevaa nähdä, että heti seuraavana päivänä muualta saapui – – [toisia todistajia] auttamaan meitä. Jehova lohdutti meitä noiden vapaaehtoisten ilmaiseman hyvyyden välityksellä. Tunsin, että minua rakastettiin ja että olin turvassa.” Hänen isoisänsä, joka ei ole todistaja, tarkkaili avustustoimia ja sanoi: ”Tämä eroaa täysin siitä, mitä olen vuosien mittaan nähnyt tapahtuvan omassa kirkossani.” Sen jälkeen hän pyysi todistajia tutkimaan kanssaan Raamattua.

Kristityt auttavat toisiaan selviytymään koettelevista luonnononnettomuuksista.

Vaikeina aikoina voimme saada paljon apua niiden seurasta, jotka rakastavat Jumalaa. Tuleeko kuitenkaan koskaan aikaa, jolloin onnettomuudet eivät enää piinaa maapallon asukkaita? Katsotaanpa, mitä Raamattu sanoo tästä.