”Se joka ei voi antaa anteeksi toisille, rikkoo sillan, joka hänen täytyy itse ylittää.” Nämä 1600-luvulla eläneen brittiläisen historioitsijan Edward Herbertin sanat tähdentävät sitä, miksi meidän täytyy antaa anteeksi toisille: ennemmin tai myöhemmin saatamme kaivata heidän anteeksiantoaan (Matteus 7:12). Anteeksi antamiselle on kuitenkin olemassa myös eräs paljon tärkeämpi syy. Pane merkille, mitä apostoli Paavali sanoi Kolossalaiskirjeen 3:13:ssa. (Lue.)

Olemme kaikki epätäydellisiä, joten saatamme joskus ärsyttää tai loukata toisia, samoin kuin he meitä (Roomalaisille 3:23). Miten voimme säilyttää rauhan toisten epätäydellisten ihmisten kanssa? Jumalan henkeyttämänä Paavali neuvoo meitä olemaan suvaitsevia ja anteeksiantavaisia. Tämä neuvo on yhtä merkityksellinen nykyään kuin se oli silloin, kun se melkein parituhatta vuotta sitten kirjoitettiin. Tarkastellaanpa Paavalin sanoja lähemmin.

”Kestäkää jatkuvasti toisianne.” Ilmauksella ”kestää jatkuvasti” käännetty kreikan sana sisältää ajatuksen suvaitsevuudesta ja kärsivällisyydestä. Erään lähdeteoksen mukaan kristityt ilmaisevat tätä ominaisuutta olemalla ”halukkaita sietämään niitä, joiden viat ja epämiellyttävät ominaisuudet ärsyttävät heitä”. Sana ”toisianne” antaa ymmärtää, että tällaisen suvaitsevuuden tulee olla molemminpuolista. Kun siis muistamme, että jotkin luonteenpiirteemme saattavat ärsyttää toisia, emme anna seikkojen, joista emme ehkä pidä toisissa, häiritä rauhaisaa suhdettamme heihin. Mutta entä jos toiset tekevät syntiä meitä vastaan?

”Antakaa jatkuvasti toisillenne auliisti anteeksi.” Eräs tutkija sanoo, että ilmauksella ”antaa auliisti anteeksi” käännetty kreikan sana ”ei ole tavallinen anteeksiannosta käytetty sana – – vaan se on monivivahteisempi: se korostaa anteeksiannon suopeutta”. Erään toisen lähdeteoksen mukaan tämä sana voi merkitä ’tehdä jotain mielihyvää tuottavaa, antaa suosionosoitus tai lahja’. Suopeutemme eli hyväntahtoisuutemme ilmenee halukkuutena antaa anteeksi silloinkin, kun meillä on ”valituksen syytä toista vastaan”. Miksi sitten tulisi olla halukas osoittamaan tällaista hyväntahtoisuutta? Muun muassa siksi, että ennen pitkää voimme toivoa meitä loukanneen osoittavan suopeutta antamalla anteeksi meille.

”Niin kuin Jehova on antanut teille auliisti anteeksi, niin antakaa tekin.” Meidän tulee antaa toisille auliisti anteeksi ennen kaikkea siksi, että Jehova Jumala antaa auliisti anteeksi meille (Miika 7:18). Ajattelehan, kuinka suopea Jehova on katuvia synnintekijöitä kohtaan. Toisin kuin me hän ei koskaan tee syntiä. Hän on kuitenkin halukas antamaan täysin anteeksi katuville synnintekijöille, vaikka tietääkin, ettei koskaan tarvitse heidän suopeaa anteeksiantoaan. Jehova on tosiaan ylivertainen esimerkki auliista anteeksi antamisesta!

Jehovan armo vetää meitä puoleensa ja herättää meissä halua jäljitellä häntä (Efesolaisille 4:32–5:1). Meidän on hyvä kysyä itseltämme: koska Jehova kerran antaa niin hyväntahtoisesti anteeksi minulle, miten voisin olla antamatta anteeksi toiselle epätäydelliselle ihmiselle, joka katuu aidosti minua vastaan tekemäänsä syntiä? (Luukas 17:3, 4.)