Siirry sisältöön

Mitä tarkoittaa Raamatun käsky kunnioittaa isää ja äitiä?

Mitä tarkoittaa Raamatun käsky kunnioittaa isää ja äitiä?

Raamattu vastaa

 Raamatussa kehotetaan useassa kohdassa kunnioittamaan isää ja äitiä (2. Mooseksen kirja 20:12; 5. Mooseksen kirja 5:16; Matteus 15:4; Efesolaisille 6:2, 3). Tähän käskyyn sisältyy neljä avainasiaa.

  1.   Arvosta heitä. Kunnioitat isääsi ja äitiäsi olemalla kiitollinen kaikesta, mitä he ovat tehneet hyväksesi. Voit osoittaa arvostuksesi noudattamalla heidän ohjeitaan (Sananlaskut 7:1, 2; 23:26). Raamatussa kannustetaan sinua olemaan ylpeä vanhemmistasi, kun siinä sanotaan, että ”isät ovat lasten kunnia” (Sananlaskut 17:6, Kirkkoraamattu 1938).

  2.   Hyväksy heidän auktoriteettinsa. Erityisesti jos olet lapsi tai nuori, kunnioita isääsi ja äitiäsi tunnustamalla auktoriteetti, jonka Jumala on antanut heille. Kolossalaiskirjeen 3:20:ssä sanotaan lapsille: ”Olkaa tottelevaisia vanhemmillenne kaikessa, sillä se on hyvin mieluista Herrassa.” Jeesuskin totteli mielellään epätäydellisiä vanhempiaan, vaikka hän itse oli täydellinen (Luukas 2:51).

  3.   Kohtele heitä kunnioittavasti. (3. Mooseksen kirja 19:3; Heprealaisille 12:9.) Tähän sisältyy se, mitä sanot ja miten sanot sen. Toisinaan jotkut vanhemmat ikävä kyllä käyttäytyvät siten, että kunnioitus heitä kohtaan joutuu koetukselle. Silloinkin lapset voivat noudattaa käskyä kunnioittaa vanhempiaan välttämällä epäkunnioittavaa puhetta ja toimintaa (Sananlaskut 30:17). Raamattu opettaa, että loukkaava puhe vanhempia kohtaan ei missään tapauksessa ole hyväksyttävää (Matteus 15:4).

  4.   Pidä heistä huolta. Kun vanhempasi ikääntyvät, he saattavat tarvita apua käytännön asioissa. Voit kunnioittaa heitä pitämällä parhaasi mukaan huolta siitä, että heillä on kaikki, mitä he tarvitsevat. (1. Timoteukselle 5:4, 8.) Jeesus varmisti ennen kuolemaansa, että hänen äidistään pidettäisiin huolta (Johannes 19:25–27).

Vääriä käsityksiä isän ja äidin kunnioittamisesta

 Käsitys: Vanhempien kunnioittamiseen sisältyy se, että annat heidän kontrolloida avioliittoasi.

 Tosiasia: Raamattu opettaa, että avioliitto menee muiden perhesiteiden edelle. 1. Mooseksen kirjan 2:24:ssä sanotaan: ”Mies jättää isänsä ja äitinsä ja hänen on liityttävä vaimoonsa.” (Matteus 19:4, 5.) Avioparit voivat tietysti hyötyä vanhempiensa tai appivanhempiensa neuvoista (Sananlaskut 23:22). Voi kuitenkin olla järkevää asettaa rajat sille, paljonko he antavat sukulaisten vaikuttaa heidän avioliittoonsa (Matteus 19:6).

 Käsitys: Vanhemmilla on ylin määräysvalta.

 Tosiasia: Vaikka Jumala on antanut vanhemmille auktoriteetin perheessä, ihmisten määräysvallalla on rajansa – se ei koskaan ylitä Jumalan auktoriteettia. Kun tuomioistuin käski Jeesuksen opetuslapsia toimimaan vastoin Jumalan tahtoa, nämä vastasivat: ”Meidän täytyy totella Jumalaa hallitsijana ennemmin kuin ihmisiä.” (Apostolien teot 5:27–29.) Samalla tavalla lapset ovat ”tottelevaisia vanhemmilleen Herran yhteydessä” eli aina, kun vanhempien tahto ei ole ristiriidassa Jumalan lakien kanssa (Efesolaisille 6:1).

 Käsitys: Vanhempien kunnioittaminen edellyttää sitä, että omaksut heidän uskonnolliset käsityksensä.

 Tosiasia: Raamatussa meitä kannustetaan varmistumaan siitä, että oppimamme asiat ovat totta (Apostolien teot 17:11; 1. Johanneksen kirje 4:1). Sen seurauksena joku saattaa päätyä uskomaan eri tavalla kuin hänen vanhempansa. Raamatussa mainitaan lukuisia uskollisia Jumalan palvelijoita, jotka eivät valinneet vanhempiensa uskontoa. Heihin kuuluu esimerkiksi Abraham, Ruut ja apostoli Paavali. (Joosua 24:2, 14, 15; Ruut 1:15, 16; Galatalaisille 1:14–16, 22–24.)

 Käsitys: Vanhempien kunnioittamiseen sisältyy se, että osallistuu perinteisiin palvontamenoihin, kuten esi-isien palvontaan.

 Tosiasia: Raamattu sanoo: ”Jehovaa, Jumalaasi, sinun on palvottava, ja yksin hänelle sinun on suoritettava pyhää palvelusta.” (Luukas 4:8.) Esi-isien palvonta ei miellytä Jumalaa. Raamattu sitä paitsi opettaa, että ”kuolleet eivät tiedä yhtään mitään”. He eivät ole tietoisia mistään kunnianosoituksesta heitä kohtaan, eivätkä he voi auttaa tai vahingoittaa eläviä. (Saarnaaja 9:5, 10; Jesaja 8:19.)